Näytetään tekstit, joissa on tunniste tekniikka. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste tekniikka. Näytä kaikki tekstit

torstai 8. heinäkuuta 2021

Kirja: Puutornimuuntamot

 Puutornimuuntamot (wikipedia)

Puutornimuuntamot – tarinoita sähkönsiirrosta on Maarit Verrosen kirja, joka esittelee suomalaisia puisia tornimuuntamoita. Kirjan on julkaissut Aviador vuonna 2017.

Puutornimuuntamot
tarinoita sähkönsiirrosta
Puutornimuuntamo.jpg
KirjailijaMaarit Verronen
KuvittajaMaarit Verronen (pääosa kuvista)
KansitaiteilijaMaarit Verronen (kuva), Matti Vuohelainen ja Jari Nieminen (suunnittelu)
Kielisuomi
KustantajaAviador
Julkaistu2017
Ulkoasusidottu
Sivumäärä372 sivua
ISBN978-952-7063-33-0
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Alkusanoissa Verronen muistelee Keihäslintu-kokoelmaan kirjoittamansa tarinan miestä, joka mittasi Irlannin kiviaitojen pituudet, ja vertaa omaa harrastustaan siihen: hän haluaa kertoa jäljellä olevien suomalaisten puutornimuuntamoiden tarinan. Puutornimuuntamot ovat harvinaisuus maailmassa, ja niiden merkityksen ymmärtäneet tahot ovat ponnistelleet niiden säilyttämiseksi. Verronen vertaa niitä sähkörakennelmien alalla saimaannorppiin ja katsoo, että siksi niiden tarinat ovat muistamisen arvoisia.[1][2]

Verronen esittelee kirjassa 90 varsinaista puutornimuuntamoa ja muutamia muita, joita ei voi luokitella samoin mutta joista hän haluaa kertoa. Välissä on lyhyitä aiheeseen liittyviä artikkeleita, joiden perusteella Ville Hänninen päättelee Aamulehden arviossaan, että Verrosella olisi ollut aiheesta enemmänkin kerrottavaa.[3]

maanantai 14. kesäkuuta 2021

Radiomuseo ja verkkokauppa

 Maaseudun tulevaisuus 13.6.2021 Ihmiset ja kulttuuri

Artikkeli kuvineen otsikon linkin kautta.

Radiomuseo perusti verkkokaupan ylijäämätavaran myyntiin – "Sen avulla saamme kevennettyä tavaramäärää ja kerättyä varoja museoyhdistykselle"

Radio- ja puhelinmuseossa jokaista esinettä säilötään yksi kappale, jonka lisäksi varastoon kerätään niihin soveltuvia varaosia.

Keski-Suomessa Petäjäveden Kuivasmäen kylässä, kumpuilevien maalaismaisemien lomassa sijaitsee kookas rakennus, joka kätkee sisäänsä poikkeuksellisen mittavan radio- ja puhelinkokoelman.

Vanhassa Petäjäveden kunnan vaivaistalossa toimii nimittäin Petäjäveden viestilaitemuseon tukiyhdistyksen hallinnoima radio- ja puhelinmuseo.

"Museo avattiin vuonna 1995. Paikkakunnalla sattui siihen aikaan olemaan neljä oman radiokokoelman omistavaa keräilijää, joiden kokoelmat päätettiin yhdistää. Perustettiin radio- ja puhelinmuseo, johon alkoi virrata lahjoituksia", museoyhdistyksen sihteerinä jo 26 vuoden ajan toiminut Esa Salldén kertoo.

Keräilijöiden kokoelmat jäivät pian sivuosaan ja museoyhdistyksen oma kokoelma alkoi korostua.

"Museon tavarakokoelma on vuosi vuodelta kasvanut sen perustamisesta lähtien. Viime vuodenvaihteessa oltiin tilanteessa, jossa ylimääräistä tavaraa oli kirjattuna excel-tiedostoon yli 10 000 kappaletta", Salldén sanoo.

Museokokoelmassa on tällä hetkellä 3 700 luetteloitua esinettä.

Kun ihmisten lähettämät vanhat puhelimet ja radiot kulkeutuivat Petäjävedelle tasaisena virtana, alkoi tilavakin kiinteistö käydä ajan saatossa ahtaaksi.

"Varaosineen ne alkoivat viedä niin paljon tilaa, että olemme ottaneet kokonaisen toisen rakennuksen pihapiiristä käyttöön museosta erilliseksi tavaravarastoksi. Sekin on täyttynyt ääriään myöten", museo-opas Jan-Mikael Nurmela kertoo.

Radio- ja puhelinmuseossa jokaista esinettä säilötään yksi kappale, jonka lisäksi varastoon kerätään niihin soveltuvia varaosia.

"Erityisesti radionkorjaustarvikkeita oli tänne tulvinut vuosien saatossa yksinkertaisesti liikaa. Asia piti ratkaista jotenkin", Nurmela sanoo.

Ylimääräisistä esineistä päätettiin hankkiutua eroon.

"Syntyi ajatus oman verkkokaupan perustamisesta. Verkkokaupan avulla saamme kevennettyä tavaramäärää ja samalla kerättyä varoja museoyhdistykselle", Salldén kiteyttää.

Verkkokauppa on lisäksi selkeyttänyt tavaran luettelointia huomattavasti.

Verkkokauppa sai perustamisvaiheessa vetoapua EU:n maaseudun hankekehittämisrahastosta. Vuoden alussa lanseerattu verkkoportaali lähti heti rullaamaan toivotusti.

"Etenkin nyt korona-aikana on huomannut, että ihmiset värkkäävät entistä enemmän kotona ja tilaavat tällaista tavaraa. Puolessa vuodessa yhteydenottoja on tullut viitisensataa, joista kolmisensataa on johtanut kauppoihin. Saamme verkkokaupan kautta päivittäin lukuisia yhteydenottoja", Nurmela kertoo.

Karkeasti ottaen Petäjäveden Radio- ja puhelinmuseon esineistöstä noin puolet on kotimaisia ja loput ulkomaisia.

"Ensimmäiset radiot ja puhelimet saapuivat Suomeen Ruotsista ja Saksasta. 1930-luvun puolivälistä lähtien tänne alkoi tulla radioita ja puhelimia kaikkialta maailmasta", Salldén toteaa.

Ruotsalaisten ja saksalaisten radioiden ja puhelimien lisäksi museosta löytyy muun muassa kosolti yhdysvaltalaisia, brittiläisiä, neuvostoliittolaisia ja japanilaisia käyttöesineitä. 


Museon kotisivut 

lauantai 9. maaliskuuta 2019

Funkistalot

Funkistalot, joita ei ole suunnitellut ammattiarkkitehti: Kansanrunous.fi.
Tietokanta avautuu hitaanlaisesti, mutta alun valkoisen sivun jälkeen yli  400 taloa kuvineen ja paikkakunnittain on selailtavissa.

Helsingin Sanomien artikkeli aiheesta: Kristiina Mäntynen etsii vähälle huomiolle jääneitä ja tuntemattomia rakennuksia: Funkis­arkkitehtuurin kukoistus­aika oli lyhyt, mutta sen arvo kasvaa koko ajanArkkitehti Kristiina Mäntysen tavoitteena on selvittää kansanfunkisilmiön laajuutta Suomessa. HS 9.3.2019

sunnuntai 6. tammikuuta 2019

Artikkelivitteet tekniikasta

Suomen Kuvalehti 1/2018, s. 50-55: Tuulesta temmattua. Tuulisähkö on Suomessa muuttunut vervaroilla ylläpidetystä erikoisuuddesta houkuttelevaksi liiketoiminnaksi.

keskiviikko 17. lokakuuta 2018

Katuvalaistus

Wikipediassa on hyvä artikkeli katuvalaistuksen historiasta ja esim. mikä vaikuttaa valojen väriin.

Liikennevalot.info sisältää tieliikennelainsäädäntöä liikennevaloista, tietoa, historiaa, tekniikkaa, linkkejä.

Valosto. Listaus valotapahtumista Suomen valoteknisen seuran sivuilla (esim. Linnanmäen valokarnevaalit). Seura julkaisee myös Valo-lehteä, joka on luettavissa seuran kotisivuilla.

Keinovalon historiaa.  Aikakauskirja Duodecim 2005;121(23):2565-73


Helsingin valot




tiistai 26. kesäkuuta 2018

Etäkokousbingo

Etäkokousbingo ja 5 vinkkiä parempiin etäkokouksiin 

Etäkokoustaminen voi olla hankalaa puuhaa. Jos työskentelet modernissa toimistossa tai hajautetussa organisaatiossa, olet varmasti osallistunut yhteen tai useampaan etäkokoukseen. Ryhmäkoon kasvaessa vastaan alkaa tulla haasteita: joku ei pääse kokoukseen tai tippuu kokouksesta; jollain ei mikrofoni toimi; joku ei näe esitystä.

Lisäksi keskustelua voi olla hankala käydä, kun ei nähdä toisia osallistujia. Joskus on epäselvää, kenen vuoro on puhua, jolloin kaksi ihmistä puhuu päällekkäin. Toisinaan on kiusallinen hiljaisuus, kun ei olla varmoja, eikö Jokke nyt kuullut kysymystä, onko hänellä mikrofoni vaimennettuna vai tippuiko hän kenties kokouksesta kokonaan?

Kokosimme etäkokousten inhokit yhteen ja teimme niistä etäkokousbingon. Kokeile sitä seuraavassa etäkokouksessa! Kuinka nopeasti teidän etäkokouksessanne huudetaan ensimmäinen bingo?

Lähde: grapepeople



torstai 24. toukokuuta 2018

Avaruusromua

YLE tiedeartikkeli, Astronomia, 1.5.2018 klo 16.59, päivitetty 2.5.2018 klo 08.20 / Ilpo Pajunen

Avaruusromua riittää – täältä voit seurata livenä, missä mikäkin vekotin kiitää

Suomenkin yllä liikkuu jatkuvasti avaruusromua ja satelliitteja. Osaa niistä voi yrittää etsiä yhdysvaltalaisen nettisivun avustuksella.

Maata kiertää kymmeniätuhansia romunkappaleita, suuria ja pieniä. Aivan pienimmät mukaan laskien niitä on noin 166 miljoonaa, kuten Yle kertoi aiemmin keväällä.

Ongelma on suuri, ja se kiinnostaa muitakin kuin avaruustoimintaa harrastavien maiden vastuuviranomaisia. Myös meitä tavallisia maan asukkeja.

Tähän tarpeeseen vastasi yhdysvaltalainen James Yoder, joka muutama vuosi sitten keksi rakentaa nettisivun, jolla voi seurata suurempien Maan lähiavaruudessa liikkuvia kappaleita, sekä romuja että esimerkiksi käytössä olevia satelliitteja. Ja vieläpä reaaliaikaisesti: linkki.

Erilaiset kuljeskelijat eri väreillä

Stuff in Spacen kartalta voi poimia yksittäisiä pisteitä ja katsoa, onko kyseessä avaruusromu, käytössä oleva satelliitti tai vaikka raketin kappale. Kohdepistettä klikkaamalla saa selville myös kohteen sijainnin, korkeuden, liikeradan ja nopeuden. Maapalloa voi pyöritellä tietokoneen hiirellä.

Tietojen hyödyntämistä helpottaa se, että satelliittien ja teleskooppien tyyppiset hyötykuormat on merkitty punaisella, käytetyt kantoraketit sinisellä ja muu avaruusromu harmaalla. Stuff in Spacen tiedot ovat peräisin Space Trackilta, joka vastaa avaruuslentojen turvallisuudesta Yhdysvalloissa.

Kolmiulotteisesta kartasta näkee, että useimmat kappaleet liikkuvat maapallon ympäri varsin alhaisella kiertoradalla. Ruuhkaa näyttäisi olevan myös lähellä Kansainvälisen avaruusaseman ISS:n kiertorataa.

Esimerkiksi tätä juttua kirjoitettaessa Suomen yllä liikkui useita romunkappaleita, muutama kantoraketin osanen ja jokunen hyötykuormakin.

Sään ja muiden olosuhteiden salliessa kohteista ainakin suurimpia niistä voi yrittää etsiä taivaalta. Esimerkiksi Iridium-satelliitit voivat näkyä hyvin, koska osalla niistä on antenni, joka heijastaa voimakkaan valokiilan maan pinnalle. Iridium-välähdyksiä voi etsiä heavens-above.com(siirryt toiseen palveluun)-sivuston avulla.

Ja jos suomalaiset Aalto-satelliitit kiinnostavat, voi niitäkin seurata Stuff in Spacessa. Tässä suora linkki(siirryt toiseen palveluun) Aalto-seurantaan.

Tieto Aalto-satelliiteista lisätty 2.5. klo 8:20.


Yle tiedeartikkeli Avaruusromusta 17.1.2018 klo 08.00, päivitetty 17.1.2018 klo 10.00 / Teemu Hallamaa

11 vuotta sitten Kiina ampui sääsatelliitinsa tuhansiksi pirstaleiksi – Nyt se suunnittelee jättilaseria avaruusromun siivoamiseksi

Kiinalaisten yksitoista vuotta sitten tekemä ohjuskoe on eniten avaruusromua synnyttänyt yksittäinen tapahtuma ihmiskunnan historiassa.

Tammikuussa 2007 Kiinan armeija laukaisi ballistisen ohjuksen kohti avaruutta. Vajaan 900 kilometrin korkeudessa ohjus iskeytyi valtavalla nopeudella epäkuntoiseen sääsatelliittiin, joka pirstoutui tuhansiksi pieniksi palasiksi. Ohjuskokeen seurauksena Maapalloa kiertävälle radalle oli syntynyt vajaat 3 500 kappaletta havaittavissa olevaa avaruusromua, pienempiä romupartikkeleja arviolta 150 000 kappaletta.

Kiinalaisten yksitoista vuotta sitten tekemä ohjuskoe on eniten avaruusromua synnyttänyt yksittäinen tapahtuma ihmiskunnan historiassa. Yli 20 prosenttia kaikesta Maata kiertävästä avaruusromusta on peräisin tuosta vajaa tuhat kiloa painaneesta sääsatelliitista.

Vuonna 1957 avaruuteen laukaistun Sputnikin jälkeen ihmiskunta on lähettänyt avaruuteen noin 7 500 satelliittia, joista noin 4 300 kiertää yhä Maapalloa. Näistä satelliiteista noin 1 200 on yhä toiminnassa. Loput ovat avaruusromua.

Euroopan avaruusjärjestö ESA:n arvioin mukaan Maata kiertävällä radalla on vajaat 30 000 romunkappaletta, joiden halkaisija on yli 10 senttiä. Alle 10 senttisiä, mutta yli sentin kokoisia palasia on arviolta 750 000. Sitä pienempiä 166 miljoonaa. Ne kaikki ovat peräisin vanhoista satelliiteista, kantoraketeista tai avaruusasemista.

Pienikin kappale voi tehdä suurta tuhoa, kun nopeudet nousevat lähelle 35 000 kilometriä tunnissa. Lisäksi vaarana on, että yhdestä törmäyksestä seuraa ketjureaktio, joka lopulta tuhoaa kaikki kiertoradalla olevat satelliitit.

Yhdysvaltain avaruushallinto Nasa arvioi jo vuonna 2011 romun määrän kriittiseksi. Avaruusromuongelmaan etsitäänkin kuumeisesti ratkaisua.

Laser-asema avaruuteen

Viimeisin ratkaisuehdotus avaruusromu-ongelmaan saatiin Kiinasta. Kiinalaisen ilmailualan yliopiston tutkijat esittävät(siirryt toiseen palveluun), että avaruuteen laukaistu lasereita ampuva satelliitti olisi tehokkain tapa päästä eroon vaarallisista avaruusromun kappaleista. Tutkijoiden tekemien matemaattisten simulaatioiden mukaan laser-asema, joka ampuu lähellä infrapunataajuutta olevaa valoa lyhyissä sykäyksissä muutama minuutin ajan voisi hidastaa kappaleiden liikettä ja sitä kautta sysätä ne kohti ilmakehää, jossa ne palaisivat pois.

Avaruusromun siivoaminen laserin avulla ei ole uusi juttu. Ajatusta palloteltiin jo 1990-luvulla ja se on siitä lähtien noussut tasaisin väliajoin esille. Yhdysvaltain avaruushallinto Nasa pohti vuonna 2011 Maasta ammuttavan laserin käyttökelpoisuutta avaruudessa viilettävien kappaleiden hidastamisessa ja niiden kiertoradan muuttamisessa. Kiinalaiset tutkijat esittivät ensimmäisen kerran avaruudesta käsin ammuttavia lasereita ratkaisuksi vuonna 2014. Nyt mallia on hiottu entisestään.

Ajatus Maata kiertävästä laser-asemasta ei saa kannatusta muista maista. Sillä, millä voi ampua avaruusromua, voi ampua myös toimivia satelliitteja. Kiinalaisten aikaisemmat puheet laser-asemasta ovatkin saaneet täystyrmäyksen Yhdysvalloissa, jolla on ylivoimaisesti eniten toiminnassa olevia satelliitteja.

Jotain avaruusromulle olisi kuitenkin tehtävä.

Jättiverkkoja, magneetteja ja robottikouria

Avaruuden puhdistamiseen etsitään nyt ratkaisuja ympäri maailmaa, niin virastoissa kuin yksityisissä yrityksissä. Singaporessa Astroscale -niminen yritys kehittää parhaillaan satelliittia, joka magneettien avulla kaappaisi romunkappaleita ja työntäisi ne Maan ilmakehään, jossa ne palaisivat.

Euroopan avaruusjärjestö ESA:lla on käynnissä oman avaruuden putsausohjelman e.Deorbit, jonka tarkoituksena on napata epäkunnossa oleva satelliitti ja hallitusti tuhota se Maan ilmakehässä. Tällä hetkellä ESA selvittää parhaita keinoja operaation toteuttamiseksi. Vaihtoehtoina on muun muassa jättikokoinen verkko, harppuuna ja robottikoura.


Tavoitteet avaruusromun vähentämiseksi ovat esillä myös Suomen avaruuslainsäädännössä, joka tulee voimaan ensi viikkolla. Jokaisella satelliitteja avaruuteen lähettävällä suomalaisyrityksellä pitää olla suunnitelma avaruusromun syntymisen ehkäisemiseksi. Lisäksi niiden pitää raportoida viranomaisille toiminnan ympäristövaikutuksista niin maan pinnalla, ilmakehässä kuin avaruudessa.

Lainsäädännön lisäksi suomalaiset etsivät tieteellistä ratkaisua avaruusromu-ongelmaan. Suomen Akatemia valitsi viime kesänä Kestävää avaruustiedettä ja -tekniikkaa tutkivan konsortion yhdeksi tutkimuksen huippuyksiköksi. Yksikkö kehittää plasmajarruteknologiaa, jonka avulla tehtävänsä suorittanut satelliitti voidaan kustannustehokkaasti ja turvallisesti tuoda alas. Tänä vuonna työnsä aloittavassa yksikössä on tutkijoita Helsingin yliopistosta, Aalto-yliopistosta, Turun yliopistosta ja Ilmatieteen laitokselta.

Tämä kaikki on tarpeen, sillä laukaistujen piensatelliittien määrä on viime vuosina kasvanut räjähdysmäisesti. Avaruusromun määrä aiheuttaa jo nyt ase-, ilmailu- ja avaruusteollisuuskonserni Lockheed Martin arvion mukaan satoja vaaratilanteita satelliiteille päivässä. Jotta ihmiskunta voi joskus lähteä toden teolla valloittamaan avaruutta, sen pitää ensin siivota oma etupihansa.

Lisätty 17.1.2018 kello 10:00 Kestävää avaruustiedettä ja -tekniikkaa tutkivan konsortion tutkimushanke.


perjantai 23. maaliskuuta 2018

Uutta tieteen ääreltä -Tietysti.fi

Linkki verkkosivulle

  • Kulttuuri ja yteiskunta
  • Luonto ja ympäristö
  • Luonnontieteet ja tekniikka
  • Terveys
  • Teemat 
  • Tapahtumat
  • Twitter
  • Facebook




lauantai 3. maaliskuuta 2018

Flunssatutka

Linkki verkkosivulle

Flunssatutka näyttää, millä paikkakunnilla käyttäjät ovat merkinneet sairastavansa flunssaa. Vastaukset suhteutetaan paikka- ja maakunnan asukasmäärään.

Flunassatutka perustuu täysin käyttäjien jakamaan tietoon, kunkin käyttäjän omaan tulkintaan terveydentilastaan ja oireistaan. Tiedot näkyvät flunssatutkassa 10 päivän ajan.

Flunssatutka ei ole tilastollisesti eikä lääketieteellisesti pätevä mallinnos flunssatilanteesta.

tiistai 27. helmikuuta 2018

Blogi: Jos Helsingin metro olisi Virossa

Linkki blogiin Spekulatiivista lingvistiikkaa

Ja sama teksti Viroksi

Dokumentti: Helsingin metro

Elävä arkisto YLE- linkki

Paavo Rytsä: Miten Helsinki lopulta sai maanalaisen, mitä metro toi ja mitä se vei? Vuonna 1985 tehty dokumentti Metro tuo - metro vie kertoo metrohankkeen synnystä, metron valmistumisesta, käyttöönotosta ja metro-oikeudenkäynnistä.